Yksin istuessani sen puun juurella
katselemassa sanojeni laskua
huomasin kuinka ympärilleni
siihen tarinan oksille
runojeni viereen
alkoi kerääntyä tyttöjä,
jotka hihitellen katselivat sanojani
kuin haluten jotain
Ne ujot kasvot käyskentelivät
kunnes pitkään istuskeltuani siinä
yksi heistä, vaaleahiuksinen
ja kuten muutkin, hyvin kaunis
viimein rohkaistui
Pelkästään
verhoaviin lauseisiin pukeutuneena
tyttö aloitti hellästi, mutta varmasti
hyväilemään varpaillansa
pystyyn kohoavia sanojani
Hän riisui pian pimeät riimini
tuoden rakkautensa siihen,
paljastaen itsensä kokonaan
Hänen mieltymyksensä,
minä kosketin niitä
ja hän rakentui
kauneimmaksi lauseeksi
päälle maan
Pidin siitä enemmän
kuin muista
Myöhäisinä aamuyön tunteina
tajusimme olevamme yhtä
eivätkä sanani vielä lopussa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi