saattaja

tämän huoneiston autuudessa



	vessanovenlukko napsahtaa



hämähäkit seitittävät kulmien pielet



hikipisara irtoaa miehestä,



	joka istuu reunalla sängyn



tekemättömänä ja tahdittomana







seinillä riippuvat taulut



huuto, ehtoollinen, mona lisa



michelangelon sikstuksen kappeliin



	maalaamat kädet



niiden sormien yhtymäkohta



	on sopiva syntymän vertauskuva







	siitä on aikaa



jo 23-vuotta kun kehkeydyin



alkuhämärän ainesosista



geeneistä ja sukujuurista



joita nyt kasvatan omalla maallani







hikoilen tauotta



on kuuma huhtikuinen iltapäivä



huoneistossani tapahtuu hiljalleen



auringon säteiden massojen liike



halki seinäni vaaleuden



joka lian alta vielä pilkistää







aion huomenna kävellä tuosta ovesta ulos



	halki kaupungin



kohdata virastotalon ovenkahva parvin



sanoa sanottavani



	olen nyt työtön







rauhallisesti raapaisen tulitikun



sytytän viimeisen tupakkani



	ja katselen kuittia



viimeisestä pantatusta esineestä,



	jonka ne vastaanottivat







aurinko paistaa iltapäivän kirkkaudella



se on lämmin minulle



mutta yhtä tunteeton kuin maailma



minä selviän tästä



ja joku arkkuni hautaan laskee







siellä soi albinonin adagio g-mollissa



elämällä on sellaiset siivet



että ne käyvät liian painaviksi



se kerrottiin eilen kansallisessa televisiossa







kuulen kellon



kuviani on internetissä



olen insinööri



sakset leikkaavat paperia



se on niiden tehtävä







näen ilmalaivan



kun laitan silmäni kiinni



tulessa ilma sen ympärillä



painan sormenjälkeni pöytään







ajattelen munchia



	vuosien hiomista



		siihen en kykene



sukellan katseellani sormenjälkien kanjoniin



ja näen helvetin kääntyvän vasten