Hiljalleen lipuvat
taivaalta valkeat
untuvat
peittävät pehmeään
huntuunsa
kauneuteen.
Piilottavat alleen
riipivän totuuden
äitimaan rujouden.
Hiutale laskeutuu
nenällesi
minä tulen
ja suutelen sen pois.
Kaappaathan minut
syliisi?
Selite:
En tiedä, valoa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloinen alkutalven rakkausruno.
Täälläkin satoi eilen ensilumi,
näkyy olevan jäljellä vieläkin. :)
Kaunis, hyvä runo...täällä sataa parasta aikaa ensimmäistä kertaa : )
Äitimaassa on rujoutta, siinä on runoutta. Paljautta ja peitettyä, kaikki mysteeriä, kaikki nähtävissä ja tunnettavissa. Ajatuksia herättävä oli tämä runo, kiitos.
Kaunis, ja kaihoisa tunnelma. Upea on runosi sanoma.
Hyvä rytmi, hienosti riimitelty, lämmöllä kerrottu. Pidin. Tämä oli ehjä tarina.
Jotenkin tästä tulee mieleen, että tässä runossa jätetään taakse entinen jonka taivaalta lipuvat valkeat untuvat peittävät alleen. Uusi alku?
Levollisen olon tuova runo.
Lumhiutaleissa on oma vihätyksesä.
Pakkoha se sillo on jo sylliin kuapata, jos meinoot miun nennein haokata.
Lumen ja runosi kaunis valoisuus vie mukanaan...
Kaunista:)
Toivoen kirkkaimpia valoja sinulle:)
Pehmeän kaunista tunnelmaa.
Runosi kantaa loppuun asti hienosti ja saa mielen hymyilemään.
Kaunis kevytrytminen runo. Keinuu haluttavan rakastavasti eteenpäin.
Taitavaa kerrontaa, joka vie lukijan helposti luomaansa tunnelmaan.
Löytää varmasti kaapparin.
Kaunis, jopa sadunomainenkin tunnelma tässä runossa ensilumesta.
Sivut