Sinun taivaasi
maalaa tummia
pilviä sineeni.
Niistä pilvistä
sataa makeaa mettä
joka virtaa pitkin
alastonta pintaani
hukuttaa taas alleen
sen järjen äänen jonka
luulin löytäneeni.
Sinä sadat minuun
sinä hukutat minut
ja minä haluan sinua.
Mutta minä en
voi elää ilman
aurinkoa
en vain voi elää
pilviesi alla
intohimosi hukuttaa
intohimosi turmelee.
Kuin päivänsäde
ja menninkäinen
kuin yö ja päivä
kuin meri ja maa.
Emme voi elää
yhdessä,
emme milloinkaan
vaikka ikuisesti
kosketammekin
toisiamme.
Sinun pilvesi lipuvat
jälleen
mainingeilleni
ja minä janoan sinua
minä maistan sinua
ja voi luoja miten
minä haluankaan
sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ja voi luoja miten uskomaton runo!!! vetää aivan sanattomaksi.
Vaikka en olisi koskaan tuntenut minkäänlaista tunteiden paloa, tämän runon luettuani tietäisin jo melko hyvin, mitä se parhaimmilaan, tai pahimillaan olisi.
Kaunis runo. pidin todella paljon :)
Kiihkeä, tunteikas, hieno runo
ja voi luoja miten uskomaton runo!!! vetää aivan sanattomaksi.
Vaikka en olisi koskaan tuntenut minkäänlaista tunteiden paloa, tämän runon luettuani tietäisin jo melko hyvin, mitä se parhaimmilaan, tai pahimillaan olisi.
Kaunis runo. pidin todella paljon :)
Kiihkeä, tunteikas, hieno runo
mutta eikös ne vastakohdat juuri pärjää keskenään hyvin, kaunis on runosi
Ihana runo! Kauniisti kuvattu, tykkäsin kovasti.
Kaunis, mutta ehkä hiukka menee pateettisen puolelle... Pidin kuitenkin.
Kuin kaksi kohtaavaa katsetta, eroavaa pilveä tai ohittavaa lentosuudelmaa on runosi kauneutta tulvillaan, joka lyö toiseen rantaan. Kiitos kaunis.
Sivut