Raukea katseesi
sammui hiljaiseen
tyytyväisenä kehräävään
hyrinään.
Kaksi yhtenä
sinä lepäät vielä
minussa
kun aamunkajo
hiljaa virittelee
ensi säteitään
verhon raosta.
Ihon erkaantuessa
hitaasti iholta
on kuin maailmoja
revittäisiin toisistaan,
enkeliltä siipiä
pirulta sarvia.
Hiljainen kuiskaus
lepää vielä ovenkarmeilla
lupaus
huomisesta.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut