Harmaan turkin alla
oppi ikuinen,
viisaus matkalla
karttunut.
Kullankeltaisessa katseessa
pelko iätön,
silmät selässäkin.
Korvien kätköissä
äänet maailman
niin monilta meiltä salatut.
Askelin vaivattomin
kulkee reitillään,
vaikka tassuissa
kolotus menneiden
arpien eilisten.
Jolkottaa yön pimeydessä
samaa tuttua polkua
vielä tänäänkin
huomenna ehken
jo iäisyydessä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on hyvin kaunis runo. Saa miettimään. Mainio runo
Ajattoman kaunis.
Tykkäsin. (:
Sivut