On yhdessä kiivetty
kivinen tie
on kaaduttu,
polvia revitty
veresnahalle.
On itketty,
pinnoja kiristetty
äärimmäisyyteen.
Mutta siellä jossain
sisimmässä,
sielun syvimmissä sopukoissa
aina ja iäisesti
eli rakkaus.
Toisen tuki,
koti ja turva
toivo.
Ja tänään kun
katson sinuun
voin hymyillä
ja hymyillen todeta
miten onnekas olenkaan.
Ja miten päivä
päivältä
rakastun sinuun
aina vain uudelleen.
Taskussani tieto,
ettei meitä kaada
tulevatkaan karikot
ei puhaltavat tuulet
ei myrsyävät veet.
Sillä sinulla
on minut
ja minulla
on sinut.
Selite:
Kunnianosoitus ja oodi ihanalle miehelleni,
joka on jaksanut rinnallani, kaikesta huolimatta.
Ja kyllä, voi rakastua uudelleen. Palavasti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koitampa muistaa
ottaa opiksi,
sanat ja tietosi,
siirtää
onneksi tulevaksi.
Huonot päivät opettaa ottaan hyvistä päivistä vielä enemmän irti ja onni saa uuden merkityksen.
Kaunis!
Kaunis oodi.
rakkaus hehkuu
luo ympärilleen
rakkautta
Vahvaa elämänmakua runossasi, rakkaus ei niin vain hellitä
aivan ihana, tunnelmallinen runo
Todella kaunista kerrontaa, pidän!
todella kaunis on runosi
ollappa tuo mies...
pidin tästä
Kyllä omaan rakkaaseen voi rakastua aina ja aina vaan uudelleen;
Sivut