Sielumerta jäisen hyytävää
kuin metallin kirskunta
posliinin pinnalla.
Pituuksien matkaa
vihonviimeisen äärettömyyden
etuoikeutetussa aitiossa.
Heikkouden viimeinenkin värahdys
vieritettynä erämaan
tuonpuoleiseen takamaahan.
Ja sinä jumalauta
vain hymyilet.
Vieläkin.
kuin metallin kirskunta
posliinin pinnalla.
Pituuksien matkaa
vihonviimeisen äärettömyyden
etuoikeutetussa aitiossa.
Heikkouden viimeinenkin värahdys
vieritettynä erämaan
tuonpuoleiseen takamaahan.
Ja sinä jumalauta
vain hymyilet.
Vieläkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Se herätti kuin vastauksen runon minälle:
"Enää en minäkään hymyile
minä itken -
kitken polkusi reunaa
vihreille niityille -
sormeni rikottuun astiaan
vielä sen valmiiksi saan".
Kovasti vaikuttavia ovat sinun tekstisi. Niitä voi elää mukana!
Sivut