Kun illan pimettyä
vedät peiton päällesi,
pohditko milloinkaan
mitä minä
teen juuri sillä hetkellä?
Pohditko milloinkaan
miltä ihoni tuntuisi
vasten omaasi,
sen saman peiton alla?
Miten huuleni
h i t a a s t i
kulkisivat huuliltasi
leuallesi, kaulallesi..
Miten sormeni
v e r k k a a n
kulkisivat ihollasi,
tunnustellen, tutkien,
jokaista senttimetriä
sinussa.
Minä pohdin.
Haaveilen.
Joka ilta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniita unia tulen punaisia rakkauden kuvia
Sinun runosi k a i k k i panevat ajattelemaan ja toivomaan mahdollisuutta, niiden minän kanssa vietettävästä hetkestä. Siis ne tempaavat mukaansa täysin, kuten runon oikeastasan kuuluukin lukijaa kuljettaa.
Ainahan runon sisältö ainakin jonkin verran kulminoituu runoilijan kokemuksiin joko omasta tai läheltä koetusta elämästä tai tapahtumasta.
Tämäkin runosi vie täysin ajatukset sinne minne se haluaa.
Jos runosi kysymys olisi henkilökohtaisesti osoitettu, uskon että myönteisiä vastauksia olisi rajusti.
Myös minulta.
Kiitos vierailusta.
Sivut