Tule luokseni
vailla arjen
läpipääsemätöntä
viittaa.
Kosketa hiljaa
leukaani ja
nosta katseeni
silmiisi.
Pyyhkäise varoen
hiussuortuva
kasvoiltani.
Pakota minut
katsomaan
huomiseen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Pieni toive
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
Hurmaava...
Upeaa!!!! Juuri tuon kokeneena... tämä värisyttää. Kun ei enää omat voimat riitä uskomaan tulevaan. Aivan ihana!
Niinpä niin. Itse kukin tarvitsisi aina välillä jonkun, joka pakottaa ottamaan itseä niskasta kiinni ja katsomaan eteenpäin. Omatunnosta kun siihen ei ole. Siksi annoinkin sille jo aikaa sitten potkut.
Juuri tähän olotilaan erittäin sopiva ja koskettavakin runo. Se näkyy ja tuntuu, kun ajatukset muuttuvat kirjaimien kautta sanoiksi. Silloin lopputulos on juuri näin hyvää.
Huh, mitä latausta tässä.
kaunis ja herkkä kuin kuiskaus on toiveesi...
Tämä on mahtava runo! yhdessä on helpompi uskoa huomiseen :) Kiitos arvostelusta.
Kauniisti alistuvan intohimoinen ja antautuva on toiveesi, jonka haluaisit toteuttaa, mutta uskallus vielä puuttuu.
Sivut