Tämä sydänverellä
tähtiin kirjoitettu
tarina
alkaa juuri sieltä
minne sen ei olisi
koskaan
pitänyt edes yltää.
Sanoitta se huutaa tuulelle
kaipuunkirjavia kirosanoja
jotka laskeutuvat hiljaa
sinun uniesi maille.
Tyynen pinnan alla
roihuavista liekeistä
ammennan taas voimaa
kestää tämä noidankehä
tämä epätoivon aallokko
joka yrittää repiä
minua luotasi.
Viimeiseen hengenvetoon
siihen vihonviimeiseen
henkäykseenkin asti
minä jään kiinni
sinuun
eikä näitä aamukasteen
kostuttamia haaveitakaan
näitäkään ei
kukaan voi
minulta viedä.
Sinä elät
minussa.
Etkä sinä ole
jumalan kivikuva
sinä olet lihaa ja verta
ja sinä olet heikko
ja minä rakastan
juuri sitä pientä
heikkoa kohtaa
sinun sielusi tummissa
aalloissa
joka vielä maalaa
huomiselle puhtaampaa
polkua kulkea
joka vielä antaa
minun katsoa sinuun silmiisi
sinun sieluusi
syvemmälle
kuin kukaan
koskaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mitä tähän osaa sanoa.....
Vahvoja tunnekuvia ja jarkahtamatonta tahtoa.
Hui ja Voi... Kun tämä tarina kolahtaa syvälle, syvälle omiin muistoihini ja niihin tuntemuksiin silloin... Tekisi melkein mieli sanoa, että Tiedän... mutta enhän minä voi... *rutistaa lujasti*
Silti siinä on äärettömän paljon sanottu, tämä jos mikä on koskettavaa tekstiä joka pureutuu lukijan sisimpään kiinni, kuin tahra siihen valkoiseen ainoaan pyhäpaitaan. Luulen, että hän jolle tämä on, lukiessaan löytää myös sen mikä sinulta mahdollisesti tässä jäi kertomatta. Jos jäi. Aamen.
Sivut