Lupaathan,
kun minun
duracell-paristoni
alkavat hiipua,
ottaa minut syliisi,
ennenkuin tipahdan.
Lupaathan,
kannatella,
käsivarsillasi,
kunnes saan taas
patterini ladattua.
Lupaathan,
olla luonani
kun ilta pimenee
ja sumun verho
laskeutuu.
Lupaathan,
olla katoamatta
vielä aamullakaan,
vaikka usva jo
hälvenisikin.
Tiedäthän,
että tarvitsen sinua.
Nyt,
aina ja
iankaikkisesti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Will you still need me will you still feed me when Iam sixtyfour" lauloivat Beatlesitkin. Ikuinen aihe romanttisissa käsissä muovautuu runoksi.
Ihana ja kaunis!!!!
Sitä ei aina tajuakaan, miten riippuvainen ja kiinni toisessa ihmisessä voi olla...
kaunista :)
Sivut