Toisinaan
päivän päätyttyä
ja ilman viilennyttyä
kun harmaa usva
luo satumaisen
seinän eteeni
haluaisin vain
kulkea sinne
kävellä sumun
seinän läpi ja
kadota.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
illan tullen
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
Utuista realismia, joka vie mukanaan.Pidän.
Kiehtova, oudon ilmava ja maaginen mielikuva tulee tästä tekstistäsi.
hemmetin kiinnostava metafora on tuo katoaminen, sillä taitavasti luot siitä todella voimallisen "uuden alun" tunnun. Katoaminen ei olekaan tässä pateettisen dramaattista, vaan jotakin paljon suurempaa.
Tätä jämähdän tutkailemaan ja nautin olostani. Hienoa!
niin joskus sitä haluaa kulkea ilman päämäärää sisälle omiin tunteisiin, voimakas herkästi kirjoitettu runosi
Miellyttävän salaperäistä. Sumussa on jotain kiehtovaa, maailma ikään kuin katoaa jonnekin ja kaikki tuntuu erilaiselta. Hmm, vai voisiko tuon seinän takana kuitenkin odottaa tulevaisuus ja uusi aamu?
Satumainen on runosi tunnelma, ja helposti samaistuttavissa, houkuttelevalta tuntuu tuo salaperäinen usva... Kadota yksin tai joskus kaksin-kin...
Kauniisti kirjoitettu, miellyttävä rytmi lukea.
Tässä luot kyllä houkuttelevan tunnelman...jos voisikin kadota usvaan, onnellisesti.
Utuinen tunnelma tässä. Aloin miettiä, että mitähän siellä usvaverhon takana olisi, jos sinne oikeasti voisi kadota? Jotenkin on rauhoittava ajatus...
sumu...hmmm..jos se on tarpeeksi paksuu niin mistäs tietää et se ikinä edes loppuu ja pääsee läpi??no kadota jos haluaa niin epäolennaistahan se lieneekin....
Sivut