on kaksi ongelmaa.
Ensiksikin,
se ei ole
ikuista.
Ja toiseksi,
sen seurassa,
ei runosielu
kukoista..
Selite:
=)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Onnellisuudessa
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
*reps*
Juur näin,
kylläkyllä!!!
*sanattomana oivalluksestasi hihitän itseni kanssa päällä näppäimistön*
Itseäni olen tulkinnut siten, että asioista, jotka ovat liian lähellä, on vaikea kirjottaa. Eli esim. onnesta silloin, kun on onnellinen. Olen yltiöpositiivinen omissa kirjoituksissani, mutten silti tunnusta olevani kovin kaukana siitä kuitenkaan. Alankohan oppia.
Hieno ajatus, joka sai miettimään...
Aamen :)
Ei niitä epätoivon/morkkiksen/vihan hetkiä toivoisi, mutta niin se vaan on että yltiöonnellisena ei syki runosuoni :)
Onko se sitten hyvä vai huono asia, että ei tarvi ikuisuuksiin odottaa kun taas sykkii ;)
Ensimmäisen säkeistön allekirjoitan. Toista jäin miettimään, kun en niin kamalan onnellinen ja tyytyväinen ole ja sittenkään ei kukoista.Ehkä keskipaksu elämä onkin se kaikkein pahin luovuuden tappaja.
Tämä on kyllä varsin totta. Kumma ettei tyytyväisenä runosuoni pulppua(?)
Repesin nauramaan.
Sarkasmi puree aina, varsinkin tälläisenä laatupakkauksena!
Onnellisuudessa, sen määrittelyssä ja kestävyydessä riittää miettimistä. Tässä elämänohjeen ja pohdinnan välillä kulkeva versio, jossa ripaus ironiaa? Pidin.
Sivut