Piirun verran
kauempana
soi sointisi
sinisävyistä purppuraa.
Vaaksan verran
sielustani
kiirii muistojen
viiltävä tunnevyöry.
Ja sinä itket
minun vereni kohistessa
kuin valtameren vellova myrsky
hiljaa rantaa kohti tyyntyen.
Maileja miljoonia
minusta sinuun
päättymätön erämaa
sieluttomana, janoisena.
Ja minun ristiretkeni
johdattaa kohti minuutta
Ja minun sokea pisteeni
kohtaa aurungonnousun
Enkä minä enää
tarvitse
sinua.
Vain sydämeni
raapiutuu veresnahalle
vasten yöpakkasen
jähmettämää soratietä.
Vielä tämän
peninkulman verran
minä kaipaan sinua.
Vielä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todellakin, sydän vereslihalla, runoiltu herkkä kaunis runo, kylmyys yöpakkasen kertoo paljon tunteiden laadusta tänään,surullinen sitä rakkauden päättyminen aina on
Todellakin elävä runo, yksinkertaisesti kaunis.
Runosta jää vahvana tunne "sydänverellä kirjoitettu".
Eikä kuitenkaan vahva kaipuu hellitä otettaan, ennenkuin viimeiset pisarat raapiutuneesta sydämestä putoavat ä:n pilkuiksi sanassa vielä.
Raastavaa kaipausta, hyvä runo
Nautin sinun hienoista kuvistasi. Vaikkapa yöpakkasen jähmettämän soratien raapiminen. Upea runo!
Riipaisevan kipeää tekstiä.
Teki minuun vaikutuksen.
ompas vahvaa....
Upea teos :)
Sivut