En tiennyt,
en todella
kuinka vaikeaa
tämä olisi.
En vielä eilenkään
ymmärtänyt,
miten merkitset.
Tämä tarina,
meidän satumme
on nyt tässä
pisteessä viimeisessä.
Ja tiedän
etten kestäisi
kulla näitä sanoja
sinulta
niin minun on ne
itse sanottava.
Tuskan ja
kyyneleiden keskeltä.
Meidän
on aika jatkaa.
Sinun siellä
ja minun täällä.
Vaikka meidän
maailmassamme,
olen ikuisesti sinun.
Pidä huolta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuskaisa on runosi, niin täynnä kipua...ja kuitenkin, mitä vahvuutta vaaditaankaan päästääkseen toisen irti...totuus ei aina tuo onnea. Koskettavan kaunis teksti.
mä olisin ehkä lyhentänyt tän vain tuon lopun kursiivin kantavaksi runoksi. alku tavallaan valmistelee kyllä tätä loppua, mutta silti siihen jäisi jotenkin enemmän "ilmaa" jos se alku olisi poissa. en tiedä, tämä on taas minun maanantaisia ajatuksia =) loppu toimii eteenkin tuo hyvinkin vanha toteamus... meidän maailmassamme, olen ikuisesti sinun.
Uskomattoman kipeä ajatus, sanoa se mitä itse ei kestäisi... Hieno runo, joka ei taaskaan sisäisty minulle yhdellä lukemalla. Noh, hidas on aina... hidas.
Joskus elämä on tuskallista...joskus pitäisi vain toteuttaa unelmansa...joskus on joskus.Hieno runosi jälleen,surullinen ja niin lopullisen tuntuinen.
Sivut