Hauraan valonsäteen
yltäessä vihdoin
tänne asti
toivo hetkeksi
taas herää.
Toivo tunteistasi
toivo tulevaisuudesta.
Sammuakseen taas
pimeyden saapuessa
valtakuntaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Toivo(ton)
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
Älä luovu toivostasi! Minäkin roikun toiveessani kynsin hampain kiinni.
Ei kannata heittää toiveita, kyllä ne sieltä syttyvät loistamaan;)
elämän makuinen ja tunteista tuntemattomuuteen lentävä teksti. hienoa.
Paljon ajatuksia herättävä on taas tämä runosi.
Aivan kuin runosi välonsäde olisi yhteys johonkin valtakunnan ulkopuoliseen asiaan, joka saattaisi muuttaa tulevaisuuden, mutta kun yhteyttä ei olekaan, niin aivan kuin jossakin sadussa illan koittaessa, tulee kuningas sotaretkiltään ja oimeys laskeutuu äreään iltaan.
Hih*
Paljon ajatuksia herättävä on taas tämä runosi.
Aivan kuin runosi välonsäde olisi yhteys johonkin valtakunnan ulkopuoliseen asiaan, joka saattaisi muuttaa tulevaisuuden, mutta kun yhteyttä ei olekaan, niin aivan kuin jossakin sadussa illan koittaessa, tulee kuningas sotaretkiltään ja oimeys laskeutuu äreään iltaan.
Hih*
kolahtaa korkeelta ja kovaaaaa!!!!!!!!
dääääm.....jahka toivo seuraavan kerran herää,sille pitää juottaa paaaljon vahvaa kahvia!!!Syksyn synkkä runo.
On sitä pimeyden toivoakin joillain. Esim. allekirjoittaneella. Syksy saa ja talven kylmyys rakastavat eri tavalla. Ei kannata kuitenkaan olla ihan mahottoman toi vo ton... =)
Sivut