Jos minun ajatukseni
ja tekoni yltävät
jonnekin
taivaansinen tuolle
puolen,
kuulaita syysaamuja
kauemmas,
pitäisikö minun
surra vai iloita?
Haluan lähemmäs
tai kauemmas.
Tähän jos jään,
lopumme molemmat.
Kulumme puhki
kuin vanhat farkut.
Ja silloin ei enää
aikaa, eikä voimia,
pohtia edellisen kaltaisia.
Sillä tässä
ei ole minua,
eikä sinua.
Meistä puhumattakaan.
On vain pysähtynyt,
painajaismainen
hetki.
Hetki, jonka kesto
tuntuu olevan ääretön.
Pohdin,
kumpi kestää kauemmin,
se hetki,
vai minä.
Selite:
Pohdintaa aamun tunteina.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttu tunne, tuore tunne. Kiitos että olet pukenut sen sanoiksi :)
Myötäelää tuota vaikealta kuulostavaa farkkujen loppuunkulumista..Toivottavasti voitit sen hetken.
Tuttu tunne ja sanot sen niin käsinkosketeltavan hyvin.
ui. muistan niin hyvin... todella hyvin kuvaat... kun haluaa lähemmäksi tai kauemmaksi... upea!
Sivut