Valona

Runoilija Vilp

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.9.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Harva näkee minua koskaan.
Viihdyn yksin, vaikka tykkään olla laumassa.
Olen kaikista ihan kiva, mutta asiantuntija,
se joka hiipi lehtoon tai hiekkamaastoon,
näkee jotain mitä ei ehkä odottanut.


Hymyilen aina, ellen irvistä.
Osaan pitää puoleni, jos sitä tarvitaan.
Saduissa minut kuvataan rauhallisena,
ja lapsista minä paljon pidänkin.
Ja pupuista.

Kiinalainen omakuva - Mäyrä

Kiitos kaikille, jotka kommentoitte runojani. Tulen toki lukemaan teidänkin ja yritän sanoa sanasen :)

 

Tuulessa on
vaikea nauraa
ja jos ei koskaan
oo oppinu luottamaan
omiin jalkoihinsa

kuinka voi juosta
puolimatkaan vastaan?

Tammea vasten
päivänsäde hengitti
aurinkoenergiaa ja
tiesi että huomenna se
koittaisi siipiään

eihän aurinko polta
valonlapsia?

Pimeässä metsässä
tuulentyttö eksyi
elämänilossa itseensä
Ujoa lauluaan lauloi
puiden hymyillessä

Hengitän jälleen

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

se vähä riippuu...

kuhan et mee liian
lähel

jatka runoiluu

ihania runoja sinulla! :)

Hieno runo.

se vähä riippuu...

kuhan et mee liian
lähel

jatka runoiluu

ihania runoja sinulla! :)

Hieno runo.

 

Käyttäjän kaikki runot