Ääriviivaton hahmo sumuisen veden
äärellä nousuveden aikaan
varpaat kastuvat siinä samassa paikassa
minne vesi ei äsken
riittänyt
linnut pitävät konserttia joka kaikuu
veden pinnasta
kuin peiliin katsomalla
ääni huhuilee ihmistä mukaansa
toisten maailmaan peremmälle astumaan
usva heittää viitan ylleen
antaa muistoille hyväksyttävän muodon
joita taivas kantaa sinun mukanasi
vielä huomennakin
äärettömyys on vain niin kaukana
tästä hetkestä
Veden pinta rikkoutuu
pienellä pisaralla
taivaasta ojennetulla
kuin hellän vahva kätesi
joka minut aamuisin herätti
hiekanmurut ovat kosteita hetki hetkeltä
pimeyteen sulautuu ääriviivaton hahmo
muistot ovat edelleen mutta
pian aika on hänen puolellaan
tästä eteenpäin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
