Tuijotan tyhjyyteen ja vannon rakkaussuhteemme
nimeen unohtavani huhtikuun viimeiset hetket
vedän viivan sukunimesi ylle
ja sanon posteljoonille, ettei hän asu enää täällä
jos koskaan täällä olikaan
vaikeaselkoiset lauseeni ovat kuin
pohjaan palanut aamupuuro
liisterimäisine säikeineen
etkä sinä edes kuunnellut minua eilen
minua tänään
minua enää huomenna
Vaivu valheeseen
mustaan saatteeseen
nähdäksesi hymyilevät kasvot peilissäsi
ilman minua, ilman minua
hukutan sinut itseeni
tunnet ylitsevuotavan rakkauteni
monesti työpäivän jälkeen
kun lähdet et tiedä enää rakkautta
et minusta
et minusta
minä olen rakkautesi ilmentymä
maanpäällinen lihaksi tuleminen ja ilmestys
nyt
Et rohkene minun silmistäni lähteä
ja jättää tyhjyyttä hengittävää
autiota huokuvaa huoneistoa
et saa mennä minun edestäni
minun luotani
minun vierestäni
minä uskottelen
itselleni ajatuksen
itselleni voiman
Ajattelisit joskus muitakin kuin vain sinua, sinä, sinussa
katoaminen on hetken tuulahdus ja
kaiku rappukäytävässä
vaikka lähteminen olisi kuukausia suunniteltu
Yksinäinen katse korkeimmassa talon ikkunassa
tyhjyys, huone, likainen matto
hiljainen radio, ei ääntä sinusta
kliininen huoneentaulu on kadottanut kuvansa
ei ikuistettavaa hetkeä enää sinusta
ei sinua, ei sinua
vain kaikonnut yhdessäolo
minun teko
minusta syntynyt
minuuteen kuollut
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vau! aika vaikuttavaa
vau! aika vaikuttavaa