Luen vanhoaj runojani,
tuijotan itseäni eilisestä.
Hymyilen, sipaisen poskea.
Tuskat ovat vaihtuneet uusiin,
vuodet ovat paikanneet osan,
osa on revennyt kuin asfaltti keväällä.
En enää horju korkokengillä,
juo liigaa baarissa.
Parisuhde on yhä suurin mysteeri elämässä.
Kunnianhimoani pelätään.
Selite:
Hauskaa eksyä tänne pitkän ajan jälkeen ja huomata miten on muuttunut ihmisenä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuttu tunne, ihana runo. :)
Kuin olisit kirjoittanut suoraan tästä kuukaudestani, saatuani käsiini yllättäen kasan tekstejä viimeiseltä vuosikymmeneltä, joista jokaisen luulin tuhoutuneen bittiavaruuteen jo iäksi!
"tuijotan itseäni eilisestä" Tismalleen!