Löysit vanhan pahvilaatikon varastosta
kanteen kirjoitettu vanha osoite
muuttomiehiä varten
Sipaisit pölyttynyttä pintaa sormellasi,
piirsit nimen ensimmäisen kirjaimen
Nimen jota et halua enää lausua
Avasit laatikon hengitystä pidättäen,
mutta kun viimein henkäisit se tuoksui vanhalta, menneeltä
ajoilta joita ei enää pitänyt olla
silloilta jotka olit yrittäyt niin kovasti polttaa pakoon juostessasi
Aloit tutkimaan laatikkoa esine esineeltä
tavaroita lapsuudestasi asti
naurahdit vanhalle valokuvalle sinusta kala kädessäsi
Sitten huomasit sen
Pieni viaton vihkonen, mustakantinen
jonka sivuilla tiesit olevan asioita joita ei enää ole
sanoja jotka saavat mielen mustaksi
lauseita jotka kirjoitettiin silloin kun kaikella oli merkitys
Sivut joilla on Hän
"Tuhoontuomittua", ajattelit
ja otit vihkon käteesi
Pienen hetken tunsit kuinka menneisyys polttaa sormenpäiväsi
Luit yhden sivun, toisen
kaikki
Ja jäit tuijottamaan tyhjyyteen
Asiat joita et enää luullut muistaneesi
sanat joita et muistanut kuulleesi
kosketukset joita et ollut tuntenut vuosiin
Kuiskaukset yön pimeinä tunteina siitä kuinka rakastaa
Sillä samalla mustalla sekunnilla ne kaikki olivat sinussa
Nurkista alkoi hiipiä tummaa väriä
joka maalasi huoneen, koko asunnon
Peitti alleen sinutkin
Hiipi sydämeesi ja värjäsi sen jälleen kerran mustaksi
kietoi puristavan otteensa sen ympärille
Hän oli jälleen läsnä
muistoina menneestä
Jäit siihen
Käpertyneenä omiin hentoihin ajatuksiisi
pimeään huoneeseen
Ja pienen hetken mietit onko se koskaan helpompaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi