ihmisen vuosisata

Oli kevät, kaikki heräsi eloon
Myös minä.
Se oli se perjantai
Kun me tapasimme.
Kaikki tuntui olevan hyvin.

Lähdin pois, en kauas.
Sinä huusit perään, halusit minut
Itsellesi kokonaan.
Pyysit unohtamaan muut, antamaan meille aikaa
Mahdollisuuden yhteiseen
Pitkään ja kestävään.

Epäröin.
Palasin takaisin.
Mutta ei siitä mitään tullut.
Jäit yksin.
Ja minä lähdin taas.

Kesä kului.
Se oli lämmin ja onnellinen.
Vahva humala.
Sinä mielessä.

Tuli syksy.
Ja minä palasin taas.
Oli mennyt liian kauan.
Ei meidän tiemme enää täysin kohdanneet.
Sain sinut hetkeksi ja menetin taas.
Tämä toistui.
Välillä täydellinen onni.
Ja taas murtava suru ja epätoivo.

Talvella
Oli sateista ja lämmintä.
Liian lämmintä talvelle.
En saanut sinua mielestäni.
Ja sinä käytit hyväksesi, leikit.
Minä rakastuin.

Sattui ihan liikaa.
Ei kipu hellittänyt millään
Kaipasin sinua joka hetki.
Muut kehot eivät korvanneet
Eivätkä toiset katseet paikanneet
Eivät ainakaan minua.
Sinulle ne tuntuivat riittävän.

Keväällä oli kaikki loppu.
Tiemme erosivat.
Katseemme kääntyivät erisuuntiin.
Ja minä olin rikki.