![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Kuvittelen enkä silti ymmärrä.
Oliko eilinen vähäeleinen?
Ennen loppua viiva jatkuu edelleen.
Ääretön mutkittelee, suoristuu,
minä ohenen ja liityn.
Onko nyt olemista ja huominen
viimeinen hetki ennen tulemista?
Viiva sulautuu tunteiden pisteisiin,
minuus ripottelee kiilteitään enkä käsitä
miksi kevenen.
Olen täällä tanssinut,
juossut varjoihini,
hiipinyt varjoista takaisin;
terälehdelle, sudenkorennon siipiin,
läpinäkyviin perhosiin.
Hetken surisin kärpäsen viuhdonnassa,
sen kuuli ystäväni ja laskeutui
kanssani lehmän läjään auringon riitteessä.
Pidimme hauskaa ja viivoistamme kiinni,
joku rakensi siitä hymyn,
palvoi hetken aurinkoa ja suli sisääni.
Loistoni kerrotaan illalla, joku uneksii,
minä kyynellän kynsittynä hänen kanssaan vielä hetken.
Rauhassa on jäljellä pilaantumatonta,
sen nuuhkin ja palaudun jään ja tyhjän atomeiksi.
Oliko eilinen vähäeleinen?
Ennen loppua viiva jatkuu edelleen.
Ääretön mutkittelee, suoristuu,
minä ohenen ja liityn.
Onko nyt olemista ja huominen
viimeinen hetki ennen tulemista?
Viiva sulautuu tunteiden pisteisiin,
minuus ripottelee kiilteitään enkä käsitä
miksi kevenen.
Olen täällä tanssinut,
juossut varjoihini,
hiipinyt varjoista takaisin;
terälehdelle, sudenkorennon siipiin,
läpinäkyviin perhosiin.
Hetken surisin kärpäsen viuhdonnassa,
sen kuuli ystäväni ja laskeutui
kanssani lehmän läjään auringon riitteessä.
Pidimme hauskaa ja viivoistamme kiinni,
joku rakensi siitä hymyn,
palvoi hetken aurinkoa ja suli sisääni.
Loistoni kerrotaan illalla, joku uneksii,
minä kyynellän kynsittynä hänen kanssaan vielä hetken.
Rauhassa on jäljellä pilaantumatonta,
sen nuuhkin ja palaudun jään ja tyhjän atomeiksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
