minuun löysin rantein
antaa minun kävellä
puutarhasandaaleissa päivittäistavarakauppaan
- ketään ei kiinnosta -
outoudeksi olen lian laimea
kuka tahansa voi astella sisään
otsatukka liimaantuneena kulmakarvoihin,
pömpöttävässä huomioliivissä
kylillä nilkuttavaksi seniorireliikiksi olen
kuin karvashapero mäntykankaalla
Silti löydän juureshyllyltä rosamundan
ja kolme sen sisarusta,
enää pitäisi kompastua savulohenpyrstöön
Liikuteltava pankkisovellus puhelinjääkaukalossa piippaa
minun pitäisi luistella etusormellani sen päälle
ja rukoilla että saldo riittää
Mielihalun hinta lasketaan päiväkahvipaketin puolikkaana,
västystän kassalle, neidin ja minun hymyni juurtuvat kiinni toisiinsa:
Mitä jos antaisimme niille päätösvallan?
Seuraisivatko vartalomme perässä,
pitäisikö minun leikata varpaankynnet,
olisiko hänellä viime jouluksi
mankeloidut lakanat vielä sijaamatta paikoilleen?
Maksan ja elämä lientyy.
Hymyt kuolevat vaihtorahan huohotukseen.
Lottokuponki ei muista pelata itseään uutislähetyksen loppuun.
Polkupyörän kumeissa on vielä ilmaa,
sitä samaa, jonka päällä pilvet liikkuvat,
reisieni raskas jatkaa pyörittämistäni,
horisontti haluaa minut takaisin, sellaisena kuin olen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut