Saatan sanani

Runoilija Grobbelaar

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva
mies
Julkaistu:
159
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 24.7.2025 19:05

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@FinPoet100

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Maailma on ollut hullunkurinen jo pitkään.
Kesäyöt hautuvat pakkasissa ja talven
törröttäjät soittavat urkuja käärmeennahkasukissaan.

Pienet mielet eivät osaa letittää
kaurapeltojen tähkiä oikein
ja päästävät niiden valon pois
ennen siilien heräämistä.

Karhut nukkuvat kymmenen vuotta
yli kevään ja sudet muuttavat valkoisiin
taloihin ja tiilimuurilla torin ympyröiviin palatseihin.

Aseöljy tuoksuu, ruutitehtaat savuavat.
Taivas jyrisee surun laivueita.

Kelmeästä sanasaatan sinut pois,
himmeästä häädän hymyni hymnillä.

Niskuroivasta hyhmästä ohjaan pois,
jos tuli taivaalta loppuu, yö jää yksin
ja päivät kuivuvat meren kieleen.

Kaksi palamatonta tahdon kudetta
nivon uljaan kauluksiin,
poskea sipaisen, että katseesi värit
uivat takaisin auraamattomilta kinoksilta.

Jää ei voi heijastaa mustan kiteitä
ikuisesti, jos katsomme sitä yhdessä
hyvän silmillä.

Saatan sinut uskomaan, että kauniilla voimme lannistaa rumat sydämet.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin, kauneutta tarvitaan tähän maailmaan paljon.
Kiitos!
Hyvin kiinnostava ja hulvatonta sanailottelua tummista sävyistä huolimatta.
Kiitos!
Joskus pako otsikoista on toivottavaa ja suopeaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot