runouden ja todellisuuden välissä
on arpikudos, joka pitää päätä paikoillaan.
Ei potilasta kiidätetty linoleumlattian värinuolia pitkin
toimenpidehuoneisiin, vaan sille osoitettiin käytävän odotustuoli.
Nenä lassoaa kloorin, ulosteen ja kantiinin berliininmunkin
joka käy sotaa mikroaaltouunissa juuri lämmitetyn pitsanpalan kanssa.
On pelastettuja, jatkoajalle selviytyneitä -
siinä meni perhe, joka hyvästeli äitinsä -
nyt kukaan ei tiedä mitä hautausmaalla tapahtuu -
ei ole metsää, ei kanervikkoa, sammalta, kaikki linnut ovat mustia.
Se päätti olla menemättä ja tulematta,
hyppeli ruutuhyppyä takaisin tulosuuntaansa,
vilkaisi kerran taakseen ensiapupoliklinikalle rynnivää ambulanssia,
nukahti bussin takapenkille.
Vieras nainen nosti lattialle pudonneen muistilehtiön,
jossa luki pyöreitä kaaria,
kirjaimia jota nainen ei ollut koskaan nähnyt,
erotti pyöreät sanat jotka näytti kotona miehelleen.
Mies sanoi: "Se on kaunokirjoitusta" ja jatkoi:
"Minulle Universumin erikoistoimenpiteenä tarvittiin kaksi rakkautta.
Siksi olen tullut siihen tulokseen, että
jossain runouden ja todellisuuden välissä
on arpikudos, joka pitää päätä paikoillaan.
Odotan siis,että huuleni voisivat nukkua kanssasi tänä yönä."
"Se on siis runo?" nainen sanoi.
Mies jatkoi ja käänsi seuraavan sivun."Niin.....odota..."
"....lapset ovat itkeneet koko illan,
koko sen rakkauden edestä, jonka heille annoit,
siksi tiedän, että selviämme."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
teksti tempaa mukaansa
saa lukijan rainoittamaan runon nuppiinsa
Sivut