Viive

Valo lisääntyy, odotus kasvaa.
Missä viipyy villi ja vapaa tunne, kevään kiihko.

Aurinko häikäisee, melkein sokaisee.
Miksi apea mieli. Outoa.
Nyt kun olen vapaa työn raskaan raadannasta.

Kevät, se ilon ja onnen tunteen tuoja.
Et tehnyt minuun vaikutusta, vielä.
Aina ei siis ole sen aika. Odotan.

Olo kuin perhosen toukalla, kuvittelen.
Koska pääsen pois ahdistavasta kuoresta.
Raikkaaseen tuuleen, kirkkaaseen aurinkoon.
Avaan siipeni ja lämmittelen.

Haluan nähdä värit. Mikä onkaan muuttunut.
Mikä ei ole niin kuin ennen.

Olen hidastuntu, huomaan sen.
Kyllä, olen rauhallinen sisälläni.
Melkeinpä tyhjä. Pelottaa.
Mitä tämä on. Uusi aikako, muodonmuutos.

Olen utelias, onnekseni.
Ja luotan, elämä johdattaa kun antaa siipien aueta.
Nyt jo hymyilen. 

Onni tulee, vaikka sitten viiveellä.