Haavoittunut lintu

Elämä on moitteetonta , niille jotka elämästä
osaavat nauttia . Nauteinhan minäkin , kaikesta
kauniista , mitä elämässäni koin .

Aurinko , asetti hellästi valonsäteensä ikkunasta ,
vasten kasvojani , silmiäni häikien , jotka juuri
makoisilta yöuniltaan räpyttelivät hämmentyneinä ,
uuden päivän alkua .

Matkalla kesätyöpaikalleni , koin jotain mullistavaa .
Hauras , valko satiininen , sekä punertavien pisteiden
korostama liina , valahti kasvoilleni , saaden askeleeni
kompuroimaan , sekä minut muksahtamaan kasvoilleni
sorapinnalle . Olin yllättynyt ja säikähtänyt , repiessäni
itseäni vapaaksi , pehmeän lakanan uumenista , joka
näköetäisyyteni tiheensi vain yhdeksi lähteeksi ,
nähdäkseni vain lakanan . Mutta valkoiseen väriin ,
oli tullut kostonhimoinen sävy , joka johtui punaisista
läikistä . Kamppailuni lakanan kanssa , oli pian ohi ,
sillä ympäristö laajeni jälleen sinisissä silmissäni ,
vaikken ollutkaan yksin . Nurmimatolla makoili hennon
haalea lintunen , joka epätoivoisena ,
loukkaantunutta siipeään räpytti ,
tavoitteenaan lentää , liihottaa , saada siipiensä
alle tuulen kosketuksen .

Se tietenkin säikähti lähestymistäni , saatuani
hintelöt jalat alleni , auttamaan tuota viatonta ,
elämän kolhimaa linnun poikasta
Ei hätää , en tarkoita pahaa . , linnulle
sanahdin , vaikka käsitin , ettei se ymmärtäisi minua .
Lintu lopetti räpiköintinsä nurmella , kuin se olisi
kuitenkin käsittänyt puheeni . Se vain setvi huolellisesti siipensä kyljilleen , kuin ne olisivat jälleen koskemattomat , muulloin kuin ilmassa .
Saatoin vain hämmästyneenä katsahtaa lintuun , jonka
hämmentynyt silmäpari seurasi liikkeitäni . . .