muistanko sen , kuin eilisen , sä
karva korva , ihanaisein , kostea kirsu
kaunottaraisein , koirani sä ikuisesti ,
pehmeät tassut suloisesti , polviani lämmittää ,
kun nojauduit nuolemaan , itkuiset poskeni
puhtaiksi , kyynel vanastain .
muistan sen , mä pörröposkein , kisumirrini
suloinen . sä kehräsit , maukaisit , kuin
aseesi mua kohti laukaisit , pieni tumma kuonos ,
poskeeni painoit , häntäsi , tuo pöyheä , paikallaan
hipuen , kun tuuli turkillas leikitteli , teit sä saman tunteilleni , kun edesmennyt kisuni ,
en suo unohtaa vain voi .
on mietteeni nyt kenties kaunaa , lapsille ,
ei anna rauhaa , no mitäs minäkään enään
tekeydyn , aikuismielen kun jätin taaksein ,
ei kyynelvana häipynyt , te kaksi ootte poissa nyt .
mun kehräävä pieni , sulo viiksi , miksi , miksi
jätit mut , oman onnen turvaan , vaan uskon
tän olevan se , mikä minua kannattaa , eteeni .
tiedän että katsot mua , mau'ut , nau'ut , kehräät
pilven hattaran yllä , vierelläs tuo karva korva ,
ihastuttava ulvojani , enkeli koiran muodossasi ,
te kaksi minut saitte lapsellisistä ajatuksistani .
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
