Päivä on kostea, sumuinen, harmaa,
tuulee, syksyinen sadesää.
Ylikulkusillalla naisen hahmo,
taistelee eteenpäin vastatuulessa.
Bonzomallinen hupullinen takki,
pitkät sääret tummissa housuissa,
puristaa sateenvarjoa,
joka kieppuu tuulessa.
Pidätän henkeä,
odotan jännityksellä, että
seuraava tuulenpuuskako nostaa
hänet ilmaan kuin pienen helikopterin!
Istun sisällä ikkunan äärellä.
Ikkunan ulkopinnalla
pirskoittuneet vesikarpalot.
Rantajalavain oksat huojuvat tuulessa,
notkuvat kuin wienervalssissa
tanssivat parit.
Rannassa velloo ristiaallokko.
Meri on harmaa ,
ilma on sumusta pehmeä, paksu,
ei havaintoa horisontistakaan,
saaret sulavat sumun sekaan.
Sadetta sumussa.
Sitten laskeutuu pimeys, kello neljältä on yö!
Merellä näkyy tuskin mitään.
Havainnot teen kuulolla.
Suljen silmäni, yritän kuunnella.
Sisälle kuuluu vinkuna, tuuli pieksee nurkissa,
puunoksan napsahdus, oksa katkesi,
aallokko loiskuu rantakivillä,
sitten vinkuvaa ulinaa,
ääni nousee puuskissa
välillä viheltää väliin pauhaa.
Yöllä ei juuri merimaisemia ilman valoa.
Ikävöin kuutamoa, ehkä jonakin yönä.
Yö merenrannalla korvan havaintoja.
© Heikki Hirvonen 27-11-2015
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos Epeli palautteestasi. Olet uskollinen lukijani ja kommentoija. Antoisaa talven loppua sinulle!
Heikki
Heikki