Ei ollut käsikirjoitettu
maata sairaspedissä kesän kohokohta!
Onnea etteivät säät olleet suosiolliset,
näin ikkunani läpi, joskus
taivas oli harmaa, melkein musta, joskus
yöllä luulin näkeväni timantteja taivaalla.
Sydämeni oli väsynyt, se löi laina-ajalla!
Katsoin ulos kesäniitylle,
perhosten tanssi, keltainen voikukkakenttä,
upea kesä koristuksissaan,
tunnelma kosketti suoraan sydäntä.
Haavassa uudet lehdet, värisevät,
haavanlehti, ei koskaan väsy!
Vanhuksen vaivojen ohella
rintani täynnä kaipuuta.
En ole ollut sänkyyn sidottu
aiemmin juhannuksena,
ajatuskin on vieras,
loikoilisin mieluummin rannalla, näkisin,
usvan maagisessa aamunkoitossa
luomassa siltaa taivaaseen
auringonnousussa.
Aikainen sumuaamu aavemainen,
ystävällisellä tavalla,
taivas ulottuu korkeammalle kuin meri syvälle.
Kevät oli yksi myllerrys, vaellan nyt
muistojen galleriassa, joskus
tänä keväänä silmäni kyynelissä,
sieluni murtui pirstaleiksi
ikävästä, kaipuusta ja surusta.
Eilen aamulla tyttäreni puutarhassa
yö oli edennyt kohti päivää, kun
tulipunaiset unikot avasivat kukkansa.
Olin tuskin nukkunut hetkeäkään,
unelmoin loppukesän kuutamoyöstä
hopeisessa kuunvalossa,
järvi välkkyi kuin siniset silmäsi.
Lämpö sielussani, nautin täysin siemauksin
metsän tuoksusta, kaikista muista
mahdollisista kesän tuoksuista.
Onnistuin,
kehoni lepäsi sängyssä,
potilas raittiissa ilmassa, vapaudessa,
kuunteli lokkien messua ja kyyhkyjen kujerrusta.
maata sairaspedissä kesän kohokohta!
Onnea etteivät säät olleet suosiolliset,
näin ikkunani läpi, joskus
taivas oli harmaa, melkein musta, joskus
yöllä luulin näkeväni timantteja taivaalla.
Sydämeni oli väsynyt, se löi laina-ajalla!
Katsoin ulos kesäniitylle,
perhosten tanssi, keltainen voikukkakenttä,
upea kesä koristuksissaan,
tunnelma kosketti suoraan sydäntä.
Haavassa uudet lehdet, värisevät,
haavanlehti, ei koskaan väsy!
Vanhuksen vaivojen ohella
rintani täynnä kaipuuta.
En ole ollut sänkyyn sidottu
aiemmin juhannuksena,
ajatuskin on vieras,
loikoilisin mieluummin rannalla, näkisin,
usvan maagisessa aamunkoitossa
luomassa siltaa taivaaseen
auringonnousussa.
Aikainen sumuaamu aavemainen,
ystävällisellä tavalla,
taivas ulottuu korkeammalle kuin meri syvälle.
Kevät oli yksi myllerrys, vaellan nyt
muistojen galleriassa, joskus
tänä keväänä silmäni kyynelissä,
sieluni murtui pirstaleiksi
ikävästä, kaipuusta ja surusta.
Eilen aamulla tyttäreni puutarhassa
yö oli edennyt kohti päivää, kun
tulipunaiset unikot avasivat kukkansa.
Olin tuskin nukkunut hetkeäkään,
unelmoin loppukesän kuutamoyöstä
hopeisessa kuunvalossa,
järvi välkkyi kuin siniset silmäsi.
Lämpö sielussani, nautin täysin siemauksin
metsän tuoksusta, kaikista muista
mahdollisista kesän tuoksuista.
Onnistuin,
kehoni lepäsi sängyssä,
potilas raittiissa ilmassa, vapaudessa,
kuunteli lokkien messua ja kyyhkyjen kujerrusta.
Selite:
m
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Heikki
Tervehdys Epeli, oli hienoa löytää viestisi. Kiitos käynnistä sivullani ja arviosta pitkän pitämäni tauon jälkeen. Jos olet facebook ihmisä löydät minut sieltä. Olen aktiivinen päivittäin!
Eikun hyviä vointeja
Heikki
kauniisti kulkee runosi luonnosta voimansa saaden
kuin itseään voimaannuttaen
Kiitän sinua kirjoittaja ystäväni kauniista ja tervetulleesta palautteestasi.
Antoisaa ja tuotteliasta kesää!
Heikki
Sinähän oivalsit sivaltaa totuuden! Vain rolllaatori rajoittaa menemisiä, mutta eiköhän se siitä!
heikki
Voi kuinka upea, koskettava on runosi. Aina toisinaan me ihmiset saamme muistutuksen kuolevaisuudestamme, mietimme sitä aktiivisesti muuten tai emme.
Kuinka hienosti kuvaat kaipuuta pois sairasvuoteelta, kesään, vapauteen, raikkaaseen ilmaan, ja mielikuvamatkaasi sinne minne tahdot, iloa ja rauhaa joka siitä seuraa kroppaan, mieleen. Se kellä on riittävä kyky kuvitella ja kuvittaa tunteensa itselleen, nähdä muistojen avulla, ei ole koskaan vanki, kehonsa, vuoteensa, elämänsä.
Kiitän nöyrimmin että sain lukea tämän tekstisi, parhautta, kauneutta, suruakin mutta jotenkin sillätapaa, että sen ottaa vastaan ja hyväksyy, koska tietää ettei vastaantappeleminen auta, ja tietää että aurinkokin vielä nousee, kuitenkin, aina.
Kiitän sinua Bambi käynnistäsi sivullani ja kauniistapalautteesta. Tervetuloa lukuretkelle toistekin.
Heikki