Tervetuloa helmikuu
kaipasin jo sinua.
Selviän jälleen kerran jään,
roudan, pimeyden kahleista .
Tuot mukanasi
toivon ja valon.
Loppuu kaamos,
mielen valtaa odotukset,
tunteet lämpöiset.
Ehkä sittenkin
otan vielä lääkkeeni,
ei pääty vielä mainen vaellus,
en ole vielä valmis täältä.
Läheisyyskin jo vain kangastusta,
lempi leiskuu sattumalta
Niin, mitä olivatkaan nuo lämpimät
ihanat tunnot.
Hellyys. Sydän. Elämä. Syli.
Rakkaus. Rakkaus on lämmin.
Rakkaus ei jäädy pakkasessa.
Myrskytuuli ei revi
rakkautta riekaleiksi
eikä rajuilma jäähdytä
rakkauden lämpöä!
Rakkaus,
sielussa asuva lämpö.
Lämpö siellä missä rakkauskin.
Lämpö ja rakkaus
sukulaisia, sukulaissielut!
Kunhan valo lisääntyy,
lisääntyy lämpö,
jääkristalli sulaa,
vesikarpalot kisaavat hangella.
Kuvittelen, kuulen, kuinka
hangen alla koputtavat
heräilevät lumikellot
Ja kaiken tämän pian orastavan
uuden vuodenajan kynnyksellä
tuntuu vaikealta
nujertaa autius, syrjäisyys,
elämääni kohdannut kolkkous,
seniori-iän yksinäisyys!
Tunne harvoin tuttu
edes "erämaassa."
Moni kohtaa päiviensä lopulla!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Itsensä vankeus voi olla pahimmillaan suunnan kadottamista ja labyrinttinä ilman pois pääsyä omasta kolostaan.
syventyvät ja alkaa ymmärtää, mitä elämän poluilla
vaeltelu vaatii. Kiittää Marle :)
Heikki