Mustakin liian valoisa

Runoilija mare

Tänä aamuna putosin 
Voimani sulivat kehostani sekunnissa
Vajosin syvälle, 
ajelehdin pitkälle
 
Pimeydessä
jossa ei edes kynttilä kykene säilyttämään liekkiään
 
Voimatonkin liian positiivinen ilmaus
Kun ei jaksa edes enää itkeä
 
Anna anteeksi 
Anna minun mennä
Jotta en enää ripustautuisi sinuun
 
Salli itsellesi minua parempaa
Jotta valo voisi palata huoneeseen
Huoneeseen, jossa minua ei enää ole huomenna
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mun meni roska silmään...

Kosketti !
Dramaattinen.
Upea teksti ja kerronta. Tilanteita johon on monen helppo samaistua. Runo jättää tulkinnanvapautta ja sitä on vaikea lukea liikuttumatta. Kiitos!
Kiitos! 
Runosu antavat hyvin paljon tarttumapintaa.
Kiitos :)
 

Käyttäjän kaikki runot