kolea ilta elämässä.
aurinko laskenut
hiukset takussa
nauloja taskussa.
tahdon jonkun jonka sylissä itkeä
elämää ja teräviä katukiviä
vasten tummuvaa iltaa ja kevättä
luovuttaneena tahdon haljeta
yksinäisyyttäni johonkin paeta
etkä taaskaan kuule.
et koskaan kuullut.
et sanoja taikka lauseita
jotka huusin vasten purppurataivasta.
juokse pois.
niinhän sinä aina teit
päin ovia ja reunoja.
ja yli.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Jonkun muun | Nimetön | 11.9.2013 | 0 | Runo |
| Jonkun muun | Se on julma se aamu jolloin tietää jäävänsä | 3.1.2013 | 0 | Runo |
| Jonkun muun | ei kukaan ole ikuinen kuitenkaan | 20.5.2012 | 2 | Runo |
| Jonkun muun | kuu kiurusta kesään | 31.3.2012 | 0 | Runo |
| Jonkun muun | Nimetön | 31.3.2012 | 0 | Runo |
| Jonkun muun | jäännösilmatilassa puutteellisuutta havaittavissa | 31.3.2012 | 1 | Runo |
| Jonkun muun | Nimetön | 15.3.2012 | 0 | Runo |
| Jonkun muun | yhdensuuntaisuutta | 15.3.2012 | 1 | Runo |
| Jonkun muun | Nimetön | 12.3.2012 | 0 | Runo |
| Jonkun muun | reunoilla | 12.3.2012 | 3 | Runo |
Kommentit
Haikeankaunis runo.
Haikeutta ja surumielisyyttä on tässä hyvässä runossasi.
Kaunis kokonaisuus, viisautta ja haikeutta. Pidän!