Ajan pitäisi olla se, joka parantaa haavat,
kuinka kauan kyyneleet vielä vuotaa saavat?
Ne eivät kuivuneetkaan itsestään,
eivät vaihtuneet hiljaiseen ikävään,
ei pieni tiedäkään,
kuinka paljon jäätiin kaipaamaan.
Enkelikö tarttui käteen hentoon,
auttoi pikkuiseni ikuiseen lentoon,
kauas, pois pahasta maailmasta,
koskaan äiti ei lakkaa rakastamasta.
Ei rakkaus katoa, ei muuta muotoaan,
se on ja tulee aina olemaan.
Nuku rauhassa pikkuinen lapseni,
nuku mullassa maan.
Nuku pieni tyttäreni,
vierelles vielä kerran tulla saan.
Selite:
Yön pimeydessä hyvästelin lapseni ja itkin..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
