Katu mun edessä on aivan autio.
Katsahdan oikealla olevien rivitalojen suuntaan.
Katseeni kohdannut nainen ikkunassa laskee sälekaihtimet
ja häviää varjona pois katseeni alta.
Tunnen olevani täysin yksin.
Junaradan hälytyskellot alkavat soida; kuulen lähenevän junan aiheuttaman kohinan korvissani. Tuuli vinhoo hiuksiani saaden minut hytisemään kylmästä.
Puristan käsiäni lujempaa nyrkkiin; annan kynsien painautua kivuliaasti kämmenteni ihoa vasten. Tunnen miten punainen neste valuu puristettujen käsieni lomista pitkin rannetta värjäten tumman puseroni hihat.
Lämmin virtaus lävistää minut,
purkautuen ulos kuumina kyynelinä silmistäni.
Vaivun polvilleni jalkakäytävälle tuijottaen käsiäni,
jotka ovat värjäytyneet puristamistani marjoista aivan tummanpunaisiksi.
Hämmästyneenä mietin miksi tein näin.
Pienen hetken tunsin suurta hekumaa ja hyvää oloa.
Punainen väri käsissäni ei ollut verta,
se oli vain marjoista puristunutta mehua,
mutta se oli silti punaista ja juuri siksi minun oli hetken hyvä olla.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
