Kidun, näännyn
kuihdun ja kuolen.
Mietin ainoastaan mitä jos,
vaikka voisin miettiä mitä kun.
Ihosi tuoksua hengitän
ennen kuin hukun
tähän maailman kylmyyteen,
sen karuuteen.
Olit unelma, olit todellinen.
Olit minun.
Kidun, näännyn
kuihdun ja kuolen.
Rakkauttasi ilman
vaan elä en.
Kuin maanikko hapuilevin käsin
tarttuu todellisuuteen,
haluan minäkin tarttua sinun
kuihtuvaan rakkauteen,
josta kerran niin
kärsien irti päästin.
Kuin hukkuva auttavasta kädestään,
jotta ei vetäisi häntä mennessään...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi