tarua, totta ja siltä väliltä

loppiaisaamu, joulu vielä läsnä
koristeissa ja sydämissä 

tuhma Nuutti lopulta rauhan rikkoo
viimeiset koristeetkin viskoo
nurkkaan täpötäyden komeron

joka vuosi kuitenkin, tuo vanha kelmi
pujoparta, kömpelökin
ajatuksen peräänsä jättää

lapsen mieltä voisitte harrastaa ja vaalia
muutenkin kuin vain jouluna
ottaa kädestä lähimmäisen
auttaa läpi karikkoisten vesien
myötäelämällä vaan kun joillakin takkuaa
ensi joulun tullessa olisi sydämessäkin jotain aidompaa
kuin merkkilaukku ja tähteeks jäänyt kakku
ehkä syvempi merkitys ystävyyden
sen saitte lahjaks, merkiks ihmisyyden

Nuutti nyytin selkäänsä nakkaa
kun on sekoitellut myyttien pakkaa
nolona ajatuksiensa paljastuksesta vielä kerran kääntyy
ja hampaaton suu hymynkaltaiseen vääntyy
ensi vuonna tavataan, heippa sitten sinä ihminen maan!