jotenkin toiveikas

ikään kuin tuntisin sinut!
         kohtasimme erämaan autiohökkelissä
         luodon kalastajamökissä
         yksinäisten ja hylättyjen juhlassa
                       jossa ei virrannut sampanja vaan kyyneleet
ikään kuin sinut tunnistin
         siitä miten käteni asetit omalleni
         siitä miten silmäsi hymyilivät
                       vaikka suu oli vakavasti hiljaa
ikään kuin sinuun rakastuin
          tavasta millä katsoit öiselle taivaalle
                         ja puristit kättäni
          tavasta millä tähdenlennolle hymyilit
                         ja kerroit mitä toivoit

ikään kuin elämä olisi alkanut uudelleen.
                         vielä kerran