me pieniä ollaan

Matkailu avartaa kerrontaakin, se todellakin pitää paikkansa.

Runo alkaa säkeillä, joissa olla mahdottoman edessä. "Ikuisuuden äärellä", mutta ei ikuisuudessa. Missä silloin ollaan, kun ollaan jossain ikuisuuden ulkopuolella? Nämä ikuisuus-asiat ovat sillä tavoin vaikeita, ettei sitä voi ollenkaan määritellä, mitä se on. Nanosekunti on mitattavissa, mutta ei sen pituutta voi verrata ikuisuuden pituuteen, koska sillä ei ole mittaa. Kaikki mitattava aika voidaan mitata vain sykleinä, jossa jokin tapahtuu aina uudelleen, ja syklien määrä voidaan laskea matemaattisesti. Runossa on ajan mittoja, nanosekunti, vuosituhannet.  

"Ikuisuuden kuluneet raamit kaulassa". Meidän on pistettävä käsittämätön raameihin, niihin samoihin, jotka ovat käytössä kuluneet, mutta ilmeisen käyttökelpoiset, jotta voisimme jotenkin ymmärtää itsemme tässä kaikkeudessa ja ikuisuudessa. Sillä tavoin voimme pysyä järjissämme, vaikka en tiedä mitä järkikään on. Kiinnekohtia on asetettava ja yksi sellainen oli keisari Augustus, jonka aikana kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava. Se oli sattumaa, että hänen aikanaan asetimme aikaan eräänlaisen nollapisteen, ennen Kristuksen syntymää ja jälkeen Kristuksen  syntymän. Ilman tällaista kiintopistettä ei meillä olisi yhteistä ajanlaskua, lasketaan se sitten Jeesuksen tai Muhamedin syntymästä. 

Nyt on toukokuun kolmas päivä 2024 jälkeen Kristuksen syntymän.