opimmekohan ikinä

Runoilija aquarius

nainen
Julkaistu:
770
Liittynyt: 24.9.2012
Viimeksi paikalla: 1.2.2026 17:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kiitos KAIKISTA KOMMENTEISTA sivustolla,
niitä kommentoin ajanpuutteen vuoksi tosi harvoin
mutta - arvostan sitäkin enemmän.


Kuukauden runoilija kesäkuu 2017 ja  2024 sekä
heinäkuu 2025 - Kiitos äänestäneille! Arvostan kovin.

Elokuussa -17 ilmestynyt
runokirjani
orvokkini, tummasilmä
sai jatkoa maaliskuussa -18
enkelini, kultasiipi
kirjalla.
tähdet taskuissa
julkaistiin toukokuussa -19

Kaikkien kirjojen kustantaja on
Mediapinta Oy. Antakaa kirjastoonne vinkki niin tilaavat!

Muuten kirjat ovat myynnissä Prisman verkkokaupassa
ja kirjaverkkokaupoissa, Adlibriksellä jne. Ja joissain kirjastoissa
on jo.

 
 
osaanko rakastaa lähimmäistä?
osaatko sinä ajatella lämpimästi
            kokea empatiaa
            tavatessamme
            tutustuessamme
vai onko jotain tärkeää 
jo syntymässämme kuollut, tapettu?
            herkkyys kadotettu
            elämäntehoihin
            vanhempien käsien
            käydessä kukkarolla
            kun halusit AIKAA
            silittävää lohdullista kättä
minärakastansinua, niinvaikeaa
peilikuva karsastaa, karttaa
            jos en itseäni niin miten muita
elämänoppi, oppia rakastamaan
säteillä hyvää vanhuksenakin lääketokkurassa
puolitiessä kohti ikuisuutta
- ojentaa käsi kohti seuraavia sukupolvia
            niin olen teitä rakastanut
- todetakseen, sanomalla ei jatkumoa
            käden hervahtaessa vuoteen sivuitse
            kissan nuolu viimeinen aistimus
elämästä ja            rakkaudesta
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Aiheellisia, tärkeitä kysymyksiä. Riipaisevan koskettava runo.
Niin, opimmekohan koskaan täydellisesti? Mutta pyrkimys kohti parempaan ? Onhan sekin jotain?
Pohdiskelemaan sait runollasi.
Ihminen on hämmästyttävän unohtavainen, mitä tulee elämän tärkeimpiin prinsiippeihin. Myös allekirjoittanut sortuu joskus unohtelemaan, mikä oikein on tärkeintä. Kiitos muistutuksesta.
Kukin voi puhua omasta puolestaan, niin ilostaan kuin huolestaan. Tajunnan sillan, pitkänkin, toisella puolella on aina ranta, tai vaisinkin vuoristoisin maisemin kaiunta vain. Muistojen mutkikkaita pitkospuisia polkuja kulkien ei aivan päistikkaa suistu suohon, kunhan muistaa kuinka tuohon tai tuohon joskus tuli sekin (jos jokin) lankku laitettua. Jung jos puhuukin autonomiaan viitaten aistimaailmasta, joku toinen taas saattaa ajatella asiaa omin päin, onneaan oudoksuen yhtälailla. Kuinka välittää, sitä mistä välittää, ollen välittämättä muista, jotka evät muista, piittaa tai jaksa vaivautua edes itsensä vuoksi ajattelemaan asiaa enempää kuin aihetta ilmaantuu. Ellei aivan ummmessa kulje, silmin, avoimin suin päin pärskeitä käyden, no höpsis taas... muste loppuuu... kuten äidinmaidosta saatuna meissä asuu pieni... osa sen ajan henkeä jossa sitä sai nauttia. Kaikin ajoin omat onnet ja unelmat iskostuvat ihoon, ellei allekin. Kiitos kun herätit asian tiimoille, rakastamisen vaikeudessa kyllä riittä pohtimista <3   

https://www.youtube.com/watch?v=WrHFptsjR4o&list=RDWrHFptsjR4o&index=1


 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot