Seisoin seinän vieressä ja tunsin sen läsnäolon. Se kosketti minua. Se oli ruumis jota ei näkynyt, se vain tuntui. Se on tullut tänne. Tuliko se hakemaan minua? Tunsin ilmavirran ympärilläni, meinasin ruveta huutamaan. Yhtäkkiä keittiön ovensuusta rullasi pyörätuolilla velipuoleni. Se nauroi mielipuolisesti ja sen silmät pyörivät päässä. Hänet oli jo tuhottu. Oliko se minun syytäni? Juoksin ulos talosta enkä uskaltanut mennä takaisin. Kaikkialla joku oli lähelläni.
Heräsin painajaisesta hengästyneenä ja olin huojentunut kun tajusin sen olleen vain unta. Makasin hetken liikkumatta sängyssäni. Yhtäkkiä kuului voimakas nyrkinisku sänkyni vieressä olevaan pöytään. Vavahdin. Mitään ei näkynyt. Ei mitään paitsi näkymätöntä. Onko se sittenkin täällä?
Älä koske minuun.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
