Kuura
Maan mullista se kohoaa
roudasta voimansa saa,
alta kivien ja kantojen
tuottaa syksyn kalseuden.
Varjossa,hiljaa se odottaa
hetkeä saapumiselleen sopivaa,
taas huurtuu lasi ikkunan
jäätyy pinta ulapan,
vaipuu vaippaan valkeaan
maa tää kylmän pohjolan.
Lentoon päälle pohjan maan
nousee sini viitassaan
kuuraan vaipuu puut ja maa
saapuu talven kylmyys taas,
kunnes kevät pois sen karkoittaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
UPEA! Tämä osui ja upposi
Kaunis, hyvä runo
Ihastuttavan kaunista ja herkkää tunnelmaa
hieno tunnelma, hyvä