Tunteeton,
Tunnevamainen,
Viaton ja yksinäinen.
Miksi? hän kysyy
Kukaan ei vastaa
Tytön silmissä ei näy mitään,
himmeä hohde sammuu hitaasti
Kylmä vavisuttaa hentoja hartoita
ja pelko nostaa päätään
Mitä jos?
Päivisin tyttö kulkee pää pystyssä,
haavoittumattomana kilpensä takana
Äänet eivät enää kuiski hänelle salaperäisellä kielellään,
ne ovat vaienneet
Lopullisesti.
Mutta ne palaavat, niiden täytyy!
Ja tyttö rimpuilee, kunnes herää omaan huutoonsa
Ja ne palaavat
Ajan myötä
Hiljalleen
Äänettöminä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin paljon
Tää on hieno! Tykkään! Joskus sitä vaan on vähän tunnevammanen. xD "mitäs me tunnevammaset"
Toi otsikko oli hyvä ja lopetus hieno. :)
kaunis ja aika synkkä
Pidin.
Todella hyvä runo!
Hieno, tää on just tällanen tosi maimainen, et hienoa kieltä ja tarinoivaa... :)