Ihan mitä vaan

Runoilija Rusinankukka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 10.1.2008
Viimeksi paikalla: 8.11.2023 22:12

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
30.6.1989

Den som sover, syndar inte.
 

Huone oli tyhjä.
Makasin lattialle unohtuneella matolla ja yritin lohduttaa tuskasta huutavaa sydänparkaani.
Miten sitä olikaan kolhittu!
Tuntui kuin olisimme erkaantuneet, minä ja sydämeni.
Oli vain hysteerinen sydän ja vähintään yhtä hysteerinen tyttö.

Tyttö kietoi käsivartensa sydämen ympäri ensin hellästi ja sitten vaativammin puristaen.
Sydän ei hiljentänyt huutoaan.
Se ei rauhoittunut enää.
Miksei?
Ennen se vaati vain muutaman sanan ja sydän rauhoittui, hiljeni jälleen omaan tahtiinsa.
Mikä sydämen sai niin suunniltaan?

Kas, oli ollut toinenkin sydän.
Niin tietysti, toinen sydän.
Kylmä ja julma, laskelmoiva ja raaka.
Vastakohtia olivat ne kaksi, tietysti, ja toisiaan rakastivat ehdoitta.
Vanha tarina, tiedättehän sen?
Sen jossa toinen rakastaa enemmän kuin toinen, antaa enemmän ja lopulta ei jää mitään.
Menetys sattuu joka kerta.

Ja kuinka se pieni, urhea sydän oli yrittänyt!
Se oli yrittänyt muuttaa, välittää, rakastaa.
Se oli lähes pakahtunut omista tunteistaan ja yritti rakkautensa vuoksi sietää toisen inhottavia piirteitä.
Hetken se näytti jo onnistuvan, saavan aikaan muutoksen ja sen yrittäminen näytti saavan palkinnon.
Vaan te tiedätte luonnostaan pahat?
Pieni, urhea sydän ei tiennyt.
Se kesti kaiken pahan, jokaisen sanan ja teon, uskoen silti aina vain parempaan tulevaisuuteen.

Ja tiedättehän, loppu on historiaa.
Pieni sydän huusi, ja vaikka tyttö piti siitä kiinni, huuto ei lakannut.
Se ei lakkaisi enää koskaan.
Sitä oli satutettu niin.
Se huusi kaikkea sitä, pettymystä, kipua, unelmien särkymistä ja ennenkaikkea sitä että kaikesta mitä se kesti tehtiin turhaa.

Ja se sydän olisi tehnyt ihan mitä vaan, ihan mitä vaan että se toinen sydän olisi tullut puolitiehen vastaan ja rakastanut niinkuin se rakasti.
Sen sijaan se oli poltettu karrelle, poljettu sirpaleiksi, revitty kappaleiksi, revitty rinnasta.
Ja silti se rakasti.
Ja huusi kipuaan, rakkauttaan.
Se huusi sitä, että olisi tehnyt ihan mitä vaan.
Ihan mitä vaan.

Ja se huutaisi sitä ikuisesti.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot