Aina joku nukkuu yönsä ulkona
Ja joku nukahtaa vasta
Kun tyyny on märkä surusta
Vanha mies joka osti mun maalauksia
Kuoli hankeen talven kovimpina pakkasina
Elämänsä viimeisinä viikkoina
Hän ei olisi edes tunnistanut minua
Siskoni pelkää niin paljon jäädä yksin
Että hänen rakastamansa mies
Saa hakata hänet henkihieveriin
Kunhan illalla sitten suukottaa
ja pyytää anteeksi
Ja ne kaksi ovat muuttumassa kolmeksi
Vaikka yrittäisin sulkea mieleni
Ajattelen kokoajan
Miksi meidän täytyy kokea niin paljon pahaa
Ollaksemme kokonaisempia?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit