Kukaan ei tiedä mistä hän tulee
Myrsky yllään hän aina kulkee
Pimeyden ruhtinaita hän suojelee
Äänestä ukkosen hänet tuntee
Hän kasvatti voimiaan
Teki itsestään ilman ja meren valtiaan
Nimensä hänen on myrskytuuli
Hän on tytär raivoavan meren
Kuulet aalloilla hänen laulunsa
Läpi tyrskyävien lahtien
Hänen sydämensä ääni värisee
Se monia salaisuuksia sisäänsä sulkee
Vuodet kulkevat nopeaan
Hän kerran vapauteen halajaa, halajaa
Hän toivoo, et valo vielä kerran koskettaa
Otteesta pimeyden sais kerran irrottaa
Vaan hänen levoton sielunsa ei saa rauhaa
Ääni pedon hänen sydämensä murtaa
Hän vain tuulessa rajussa voi hengittää
Toivoo. Kunpa vois kaiken pelon taakse jättää
Ei haluu enää pimeydes kulkee.
Läpi sateen sielujen
Läpi loistavien tähtien
Läpi kesä-iltojen kirkkaiden
Läpi keskitalven yön sinisen
Kenties hänkin kerran onnesta kiinni saa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut