Taistelija

On nainen nähnyt sodan tantereen lohduttoman

Hän on sotilaista rohkein ja valloittaja maailman

Löytää aina hädässä ratkaisun parhaan

Eikä vie koskaan tovereitaan harhaan

Tehtävissään on hän arvokas maalleen

Ei ole koskaan jättänyt virheitä tielleen

Vihollinen pelkää tätä naista lähes näkymätöntä

ja taistelijaa vastustajansa järkkymätöntä

Kun hän jotain komentajalleen lupaa

niin varmuudella on hänkin vastuusta vapaa

Panttivankin luokse hetkessä tiensä löytää

ja epätoivon voi vankikin taaksensa jättää

Ei ole sotilaan sielu kuitenkaan puhtoinen

ja on nähnyt tehtävissään maailman pimeyden

On kaikki tää jättänyt arvet sydämeen

ja saanut hänen mielensä satimeen

Ei uskaltanut tunteistaan rakkaalleen kertoa

Pelkäsi että ei jäljet johda kohti valoa

Hänet sodan keskellä menetti

ja tietää että hän silloin sydämensä petti

Siks hän kai kaikkensa työlle antaa

ja toveriensa puolesta taistella enää haluaa

Kostoa hän vain viholliselle janoaa

ja näin keskellä taistelun lisää voimia saa

Ilman rakkaansa kuolemaa ei olis taistelijaa

ja kulkis kai moni sotilas pimeää kujaa

Sodan arvet vielä joskus kenties parantuu

ja voi nainenkin kovin tunteilleen antautuu

Hetket menneisyyden kuitenkin antaa sielun lujan

ja näyttää hänelle tien luokse toiveiden linnunradan

Sieltä hän löytää itselleen uuden elämän

joka ei ole puolella pimeän